Maailmansota yksissä kansissa (3)

David Stevensonin kirjan 1914-1918: The History of the First World War (2004) takakansiteksti lupaa sen olevan "The best comprehensive one-volume history of the war yet written". Paljon luvattu, ja kyllä kirja mielenkiintoinen onkin, vaikka - tai koska - keskittyy myös paljon muuhun kuin taisteluihin.

Aristoteliaanisesti Stevenson jakaa sodan alkuun (Outbreak), keskikohtaan (Escalation) ja loppuun (Outcome), taitekohtina liikuntasodan loppuminen lännessä loppuvuodesta 1914, ja Venäjän vallankumous sekä USA:n liittyminen sotaan keväällä 1917. Suurin osa luvuista osuu "tylsään" keskikohtaan, ja käsittelevät mm. teknologiaa, talouttta, strategiaa, rauhantunnusteluja jne.

Melkeinpä kiinnostavin on neljäs osa (Legacy), jossa käsitellään rauhan solmimista, jälleenrakennusta ja suistumista uuteen sotaan kahta vuosikymmentä myöhemmin. Loppuluvussa kerrataan sodan historiografiaa ja tulkintojen heilahtelua kulloisenkin aikakauden mukaan.

Suomikin on saanut lyhyen maininnan, tosin nolosti kokonaan virheellisen. Saksa tuli Suomeen nikkelin vuoksi (Petsamon nikkeli löydettiin vasta 1921), Wilhelm II halusi poikansa Suomen kuninkaaksi (ei halunnut) ja Saksa lähetti Suomeen 70000 sotilasta (lähetti 14000). Tällaista se pienten maiden historia suursodassa on.

Palontakaista Turkua

Kesäkuisena hellepäivänä 2023 tutustuttiin Mikko Laaksosen opastamana Turun palossa (1827) säästyneisiin puutaloihin. Sellaisia on erityisesti Linnankadun ja Läntisen Rantakadun varrella, sillä palo pysähtyi Aurakadun tietämille.

Heti kättelyssä tapaamme oikealta vasemmalle Kempen talon vuodelta 1796, Apteekkimuseona toimivan Qwenselin talon (dendrologinen ajoitus 1730-luvulle) sekä Petreliuksen talon vuodelta 1809. Kaikkien ulkonäkö on vuosisatojen varrella muuttunut, mutta Qwensel  palautettiin 1700-luvun asuunsa sen tultua museoksi 1958.

Sitten puikahdamme Linnankadulle toteamaan, että myös Pizzeria Denniksen talo (johon maineikas ravintola on palannut) on ajalta ennen paloa, tosin aika niukasti, sillä se valmistui 1825.

Palaamme Rantakadulle bongaamaan kolmen talon ryhmän, kaikki ovat vuodelta 1778. Keltainen rakennus valmistui alunperin suolamakasiiniksi.

Ja taas Linnankadulle, osoitteeseen 29, jonka kaksi puutaloa on ajoitettu vuosien 1791-1807 välille. Kaksikerroksinen puurakennus on harvinaisuus, sillä kaupungin rakennusjärjesrys kielsi useamman kuin yhden kerroksen rakentamisen puusta vuodesta 1823 eteenpäin. (Jonka jälkeen oli siis esim. sallittua rakentaa yksi kerros tiilestä ja toinen puusta, ja näitähän näkee kyllä.)

Vieressä, Linnankadun ja Ursininkadun kulmassa, Turun kivipainon tehdasrakennuksen juuressa, on tämä pieni, 1821 valmistunut talo.

Linnankatua eteenpäin. Puistokadun kulmaan valmistui Turun akatemian kliinisen instituutin rakennus juuri ennen paloa. Sellaisena se ei ehtinyt toimia, monena muuna kyllä, mm. tullin tiloina, ja pihasiivessä toimi pitkään retkeilymaja. Mutta varsinaisesti kiinnittäkää huomionne keltaiseen puurakennukseen vasemmalla.

Linnankatu 41:ssä on ns. Köydenpunojan talo 1700-luvun puolivälistä. Qwenselin talon tavoin sen umpipiha on säilynyt, ja kurkistimme myös sinne.

Lisää aiheesta:

Mikko Laaksonen - Juri Nummelin: Turun arkkitehtuuriopas

Mikko Laaksonen: Turun puutalot

Maailmansota yksissä kansissa (2)

Kun maailmansota mahdutetaan yksiin kansiin, pitää siltä vaatia ainakin kohtuullista sivumäärää. Tämän ehdon Martin Gilbertin The First World War - A Complete History täyttää, sivuja on 615 ja lähdeluettelo alkaa sivulta 544.

Kirja ilmestyi alunperin 1994, kun sodan alkamisesta oli siis kulunut 80 vuotta. Vuonna 1936 syntyneellä juutalaistaustaisella Gilbertillä oli ollut kuitenkin tilaisuus tavata runsaasti sodan kokeneita, aina omista yliopisto-opettajistaan alkaen, sota oli hänelle siis vielä "living memory".

Kirja on yhtämittainen kronologinen narraatio, ansiokas yksityiskohtien rikkaudessa, mausteena mm. Gilbertin tuttavapiiriin kuuluneiden Britannian pääministereiden sotakokemuksia länsirintaman juoksuhaudoissa. Suorastaan pikantti yksityiskohta ovat filosofi Ludwig Wittgensteinin sotakokemukset. Tämä palveli Itävalta-Unkarin ratsuväessä aina sodan alun Galitsian taisteluista sodan viimeiseen vuoteen, jolloin jäi italialaisten sotavangiksi. Sodan aikana hän myös kirjoitti tunnetuimman teoksensa ja sen tuskastuttavuuteen asti siteeratun (ja jopa lauletun) lauseen "Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava."

Paljon on mukana myös (englantilaisia) runoilijoita, useimmiten siteeratun runon kera, ja useimmiten on myös tieto miten mainittu runo jäi tekijän viimeiseksi. Toisen maailmansodan kenraalit palvelivat sodassa nuorina upseereina, joten Rommelit, Göringit ja koko joukko brittejä löytyy myös. Kaikki maailmansodan rintamat ovat mukana, mutta Suomen tapaisten obskuurien maiden kohdalla yksityiskohdat pakkaavat sekaantumaan: saksalaiset valtaavat Helsingin huhtikuussa 1917, ja taas huhtikuussa 1918.

Kirjan makkarapötkömäisyys korostuu siitäkin, että meri- ja ilmasota on upotettu muiden tapahtumien sekaan, laivoja uppoaa ja kaupunkeja pommitetaan, kuolonuhrien määrät täsmällisesti ilmoittaen. Kirjassa ei ole lähdeviitteitä, alaviitteissä on useimmiten tietoja mainitun henkilön myöhemmistä elämänvaiheista.

Maailmansota-aficionadolle kirja on kyllä herkkua. Itse sain virikkeen sen hankkimiselle kun Indy Neidell kertoi vuosikymmenen takaisilla The Great War -videoillaan Gilbertin olleen yksi sarjan lähteistä.

Martin Gilbert tunnetaan erityisesti Winston Churchillin elämäkerturina. Hän kuoli vuonna 2015.