torstai 29. kesäkuuta 2017

Turku AD 1517

Tässä blogissa on aina ollut kuvia Turun keskiaikamarkkinoilta, niin tänäkin vuonna.










Ja markkinathan jatkuvat sunnuntaihin saakka, joskin lauantaina on puolestaan Turun linnan oma keskiaikatapahtuma jossa eletäänkin jo vuotta 1530.


keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Maalarikillan markkinakojua rakentamassa

Turun keskiaikaiset markkinat alkavat taas huomenna ja kestävät sunnuntaihin saakka. Tänään jo rakennettiin kojuja ja pystytettiin telttoja ahkerasti Vanhalla Suurtorilla, niin myös Porthaninpuiston työnäytösalueella Turun Maalarikillan toimesta.













Ja lopuksi etuseinä kiinni odottamaan huomista, jolloin tapahtuma alkaa klo 12.
 

Kielletty kaupunki Vapriikissa

Museokeskus Vapriikin Kiina-suhteet ainakin ovat kunnossa, sillä siellä aukeaa 10 vuoden sisällä jo kolmas Kiina-näyttely. Vuoden 2007 Jadeprinsessan ja vuoden 2013 terrakottasotureiden jälkeen on tänä kesänä vuorossa Kielletty kaupunki.


Toisin kuin kahdessa aiemmassa, Kiinan muinaisuuteen sijoittuneessa näyttelyssä, tässä liikutaan Kiinan kahden viimeisen dynastian (han-kiinalainen Ming ja mantsujen Qing) pääkaupungissa. 1400-luvun alussa Pekingiin rakennetulla palatsialueella. Näyttelyssä edetään kuten kielletyssä kaupungissakin, julkisesta osasta kohti yksityisempää, ilmansuunnat fengshuin oppien mukaan huomioon otettuina. Tilaa hallitsevat sivuseinien jättikokoiset valaistut valokuvat itse kielletystä kaupungista.


Olen joskus ihmetellyt miten Kiinasta riittää valtaistuimia lainailtavaksi (aikoinaan WAMin Taivaan poika -näyttelyssäkin oli sellainen), mutta niitähän ol tietysti palatseissa aina useampia, missä keisari alamaisiaan suvaitsikin tavata.


Mantsut olivat ratsastajakansa, ja puvut olivat hevosen selässä käytettäväksi sopivia. Päällyspuoleltaan pitemmät hihat suojasivat käsiä kylmältä. Keltainen väri oli varattu vain keisarille.




Ruuti keksittiin Kiinassa, mutta viimeisten dynastioiden aikana ei aseteknologia juuri nuolia ja lunttulukkoisia musketteja pidemmälle kehittynyt. Asia joka kostautui raskaasti eurooppalaisia siirtomaavaltoja vastaan 1800-luvulla käydyissä sodissa.


Jadekahvaiset seremoniamiekat ovat toki hienoja.


Prameaa oli toki hoviesineistö kautta linjan.



Kulkulupana toimi metallilevy jonka piti sopia portinvartijan vastaavaan levyyn. Tässä kaksi erilaista.


Mantsunaisten jalkoja ei sidottu. Sitomisen aiheuttamaa vaivalloista kävelytyyliä jäljiteltiin korokepohjakengillä.


Äkkiseltään jonkinlaiselta kasapanokselta näyttävä setti onkin ryhmä teepurkkeja.


Eipä ollut tullut tällaista kaksoismaljakkoakaan ennen nähtyä.


Keisarin tunnusta, viisivarpaista lohikäärmettä saattoi bongata monessa muodossa.



Yhtä kaikki, esillä on siis todella hienoa esineistöä, ja mikä parasta, kaikki on esitelty kuvineen päivineen näyttelyjulkaisussa Kielletty kaupunki - elämää Kiinan keisarien hovissa.

.


torstai 15. kesäkuuta 2017

Merimiesarkku 1600-luvulta

Forum Marinumin kautta tuli asiakastiedustelu merimiesarkusta, joka oli jäänyt meiltä itseltämmekin unhoon, osin siksi että sen paikkamerkiksi tietokantaan oli jäänyt Forum Marinum (jossa se ei suinkaan enää pitkään aikaan ole ollut) ja koska se oli varastossa piiloutunut toisen, suuremman arkun taakse.

Mutta niin vain karkulainen löytyi, ja joutui tarkemman dokumentoinnin kohteeksi.


Myöhemmissä merimiesarkuissa joskus kaikkikin sivut ovat kaltevia, tässä vain etumainen. Kuten jo päältäkin näkee, on kansi jossain vaiheessa uusittu.


Mielenkiintoiseksi arkun tekee sen etusivun kaiverrettu kohokuviokoristelu teksteineen ja ajoituksineen. Vasemmalta voimme lukea IPKE KNUDTSEN VON DER GRODE ANO 1695


ja oikealta MEIN AUSFAHRT UND HEIMFAHRT DICH O HERRE BEPOHLEN SEIN.


Kun kyseessä on kaiketi yksi Euroopan vanhimpia säilyneitä merimiesarkkuja, vieläpä Karibian merirosvouden kulta-ajan kynnyksellä valmistettu, tulivat oitis mieleen kaikki Pirates of the Caribbean -tyyliset legendat kirotuista aarteista. Siitä huolimatta avasimme arkun, ja se oli - tyhjä.


Samalla vahvistui kannen vaihto. Aiemmin saranat ovat olleet kokonaan arkun sisäpuolella.


Sivulokero oli sekin tyhjä, mutta sen kannessa oli arvoituksellinen kuvio, sekä K-kirjain.


Kurkistimme myös arkun alle, mutta sieltä ei mitään salaperäistä löytynyt.


Arkun alkuperää selvitelleen Peter Barrotin mukaan Ipke Knudtsen eli vuosina 1674-1723 ja oli kotoisin Grödestä, joka nykyään on Saksan pienin kunta.

Ipke Knudtsen olisi elinvuosiensa puolesta voinut seilata Karibian pahamaineisimpien merirosvojen miehistöissä. Palasiko hän kotisaarelleen arkku täynnä kultaduploneja? Ehkä meidän on kuitenkin tyytyminen olettamaan että hän vietti merimiesvuotensa Pohjanmeren ja Itämeren kauppareiteillä.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Birckala 1017

Vapriikissa aukesi kesäksi kaksi vaihtuvaa näyttelyä, niistä toinen on Pirkkalan Tursiannotkon monivuotisiin kaivauksiin, mutta myös muihin Pirkanmaan ja Hämeen rautakautisiin löytöihin perustuva Birckala 1017.


Vapriikin alakertaan on ennallistettu tyylitellysti tuhannen vuoden takainen Tursiannotko, jonka asukkaat elivät ikkunattomissa savupirteissä...


ja pitivät kotieläimiä jotka olivat nykyisten maatiaisrotujemme kantaisiä, mutta olivat kooltaan ja muultakin ulkonäöltään (lehmilläkin oli vielä sarvet) niistä poikkeavia.


Tursiannotkolaisten lusikoilla ei juuri soppaa syöty, paksuhkoa puuroa kuitenkin. Vasemmalla 1100-luvun pronssinen "hansavati" Saksasta.


Kuten sanottu, arkeologisia löytöjä on muualtakin kuin Tursiannotkossa. Esillepano on konstailematon ja selkeä.


Näyttelytekstit olivat kosketusnäytöillä, hieman värittömän oloisilla, ja tulin, oikeutetusti tai ei, siihen tulokseen että niden antama informaatio löytyisi ostamastani näyttelyjulkaisusta.


Normaalista kaihdan kaikkia audioguideja, mutta näitä kokeilin. Näyttelyn alusta saattoi poimia laitteen joka aktivoitiin ensin viereisellä Suomen lippu -ruudulla...


ja viemällä se sitten lähelle eri puolilla näyttelyä olevia ruutuja (kuvassa alhaalla oikealla) jolloin laitteesta kuuli Tursiannotkon asukkaiden kertomuksia elämästään. Harmi kyllä, että oli vasta kolmas näyttelypäivä ja useimpien härpäkkeiden akut alkoivat olla loppu.


Ja tietysti sai kokeilla aikakauden aseita ja vaatteita.



Pajassakin sai kilkutella.


Monia varmaan kiinnostaa tämä nurkkaus.


Janakkalan miekkamies miekkoineen, kahdelta eri aikakaudelta. Oliko hän Suomen ensimmäinen antiikkikauppias kuten on vitsailtu?


Hankin myös näyttelyjulkaisun Tursiannotko –tutkimuksia hämäläiskylästä viikinkiajalta keskiajalle.


Kirja käsitti joukon artikkeleita, ei kuitenkaan esineluetteloa. Parhaiten jäi mieleen artikkeli myöhäisrautakauden uskonnosta ja mytologiasta Suomessa. Olin jotenkin ajatellut shamanismin jatkuneen kristinuskon tuloon asti, vaan sepä vaihtuikin jo aiemmin Skandinaviasta tulleiden vaikutteiden ansiosta tietäjälaitokseen. Tietäjät eivät enää shamaanien tavoin "matkustanut tuonpuoleiseen", vaan hoitivat tehtävänsä loitsujen taikasanoilla. Tärkeä rooli oli myös itkijöillä.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...