torstai 15. kesäkuuta 2017

Merimiesarkku 1600-luvulta

Forum Marinumin kautta tuli asiakastiedustelu merimiesarkusta, joka oli jäänyt meiltä itseltämmekin unhoon, osin siksi että sen paikkamerkiksi tietokantaan oli jäänyt Forum Marinum (jossa se ei suinkaan enää pitkään aikaan ole ollut) ja koska se oli varastossa piiloutunut toisen, suuremman arkun taakse.

Mutta niin vain karkulainen löytyi, ja joutui tarkemman dokumentoinnin kohteeksi.


Myöhemmissä merimiesarkuissa joskus kaikkikin sivut ovat kaltevia, tässä vain etumainen. Kuten jo päältäkin näkee, on kansi jossain vaiheessa uusittu.


Mielenkiintoiseksi arkun tekee sen etusivun kaiverrettu kohokuviokoristelu teksteineen ja ajoituksineen. Vasemmalta voimme lukea IPKE KNUDTSEN VON DER GRODE ANO 1695


ja oikealta MEIN AUSFAHRT UND HEIMFAHRT DICH O HERRE BEPOHLEN SEIN.


Kun kyseessä on kaiketi yksi Euroopan vanhimpia säilyneitä merimiesarkkuja, vieläpä Karibian merirosvouden kulta-ajan kynnyksellä valmistettu, tulivat oitis mieleen kaikki Pirates of the Caribbean -tyyliset legendat kirotuista aarteista. Siitä huolimatta avasimme arkun, ja se oli - tyhjä.


Samalla vahvistui kannen vaihto. Aiemmin saranat ovat olleet kokonaan arkun sisäpuolella.


Sivulokero oli sekin tyhjä, mutta sen kannessa oli arvoituksellinen kuvio, sekä K-kirjain.


Kurkistimme myös arkun alle, mutta sieltä ei mitään salaperäistä löytynyt.


Arkun alkuperää selvitelleen Peter Barrotin mukaan Ipke Knudtsen eli vuosina 1674-1723 ja oli kotoisin Grödestä, joka nykyään on Saksan pienin kunta.

Ipke Knudtsen olisi elinvuosiensa puolesta voinut seilata Karibian pahamaineisimpien merirosvojen miehistöissä. Palasiko hän kotisaarelleen arkku täynnä kultaduploneja? Ehkä meidän on kuitenkin tyytyminen olettamaan että hän vietti merimiesvuotensa Pohjanmeren ja Itämeren kauppareiteillä.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Birckala 1017

Vapriikissa aukesi kesäksi kaksi vaihtuvaa näytyelyä, niistä toinen on Pirkkalan Tursiannotkon monivuotisiin kaivauksiin, mutta myös muihin Pirkanmaan ja Hämeen rautakautisiin löytöihin perustuva Birckala 1017.


Vapriikin alakertaan on ennallistettu tyylitellysti tuhannen vuoden takainen Tursiannotko, jonka asukkaat elivät ikkunattomissa savupirteissä...


ja pitivät kotieläimiä jotka olivat nykyisten maatiaisrotujemme kantaisiä, mutta olivat kooltaan ja muultakin ulkonäöltään (lehmilläkin oli vielä sarvet) niistä poikkeavia.


Tursiannotkolaisten lusikoilla ei juuri soppaa syöty, paksuhkoa puuroa kuitenkin. Vasemmalla 1100-luvun pronssinen "hansavati" Saksasta.


Kuten sanottu, arkeologisia löytöjä on muualtakin kuin Tursiannotkossa. Esillepano on konstailematon ja selkeä.


Näyttelytekstit olivat kosketusnäytöillä, hieman värittömän oloisilla, ja tulin, oikeutetusti tai ei, siihen tulokseen että niden antama informaatio löytyisi ostamastani näyttelyjulkaisusta.


Normaalista kaihdan kaikkia audioguideja, mutta näitä kokeilin. Näyttelyn alusta saattoi poimia laitteen joka aktivoitiin ensin viereisellä Suomen lippu -ruudulla...


ja viemällä se sitten lähelle eri puolilla näyttelyä olevia ruutuja (kuvassa alhaalla oikealla) jolloin laitteesta kuuli Tursiannotkon asukkaiden kertomuksia elämästään. Harmi kyllä, että oli vasta kolmas näyttelypäivä ja useimpien härpäkkeiden akut alkoivat olla loppu.


Ja tietysti sai kokeilla aikakauden aseita ja vaatteita.



Pajassakin sai kilkutella.


Monia varmaan kiinnostaa tämä nurkkaus.


Janakkalan miekkamies miekkoineen, kahdelta eri aikakaudelta. Oliko hän Suomen ensimmäinen antiikkikauppias kuten on vitsailtu?


Hankin myös näyttelyjulkaisun Tursiannotko –tutkimuksia hämäläiskylästä viikinkiajalta keskiajalle.


Kirja käsitti joukon artikkeleita, ei kuitenkaan esineluetteloa. Parhaiten jäi mieleen artikkeli myöhäisrautakauden uskonnosta ja mytologiasta Suomessa. Olin jotenkin ajatellut shamanismin jatkuneen kristinuskon tuloon asti, vaan sepä vaihtuikin jo aiemmin Skandinaviasta tulleiden vaikutteiden ansiosta tietäjälaitokseen. Tietäjät eivät enää shamaanien tavoin "matkustanut tuonpuoleiseen", vaan hoitivat tehtävänsä loitsujen taikasanoilla. Tärkeä rooli oli myös itkijöillä.


perjantai 9. kesäkuuta 2017

Viidakosta aavikolle

Ruisalossa sijaitsevan Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneissa voi tehdä muutamalla eurolla matkan maailman eri ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykeiden halki, trooppisista viidakoista kuiville aavikoille.













Kasvitieteellisen puutarhan 60-vuotisesta historiasta ilmestyi juhlakirja tämän vuoden alussa.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Ruissalon telakalla

Föli avasi kesän alussa vesibussiyhteyden Ruissaloon. Sillähän piti päästä ajamaan, mutta Kaansanpuistoon asti emme menneet, vaan jäimme pois Ruissalon telakalla.


Paikassa toimi vuosina 1889-1954 Turun Veneveistämö – Åbo Båtvarf, jonka runsasta tuotannosta kuuluisin saattaa olla Göran Schildtin ketsi Daphne, nykyään esillä läheisessä Forum Marinumissa. Veneiden rakennusta ja huoltoa sekä talvisäilytystä alueella on edelleenkin, ja monenlaista muutakin toimintaa. telakka tuli myös muutamana kesänä tunnetuksi H2Ö-festivaalin tapahtumapaikkana.










Turun veneveistämön tuotannosta ilmestyi muutama vuosi sitten Pirkka Leinon ja Jarmo Saarisen kirja Åbo Båtvarf 1889-1954. Parhaat veneet tehtiin Turun veneveistömöllä.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Matto pöydälle

Louhisaaren kartanolinnassa oli hauska yksityiskohta: pöytä jonka pöytäliinaksi oli pantu itämainen matto.


Mitä sopivin sisustuselementti, sillä eurooppalaisen renessanssitaiteen interiööreissä itämaisia mattoja esiintyy usein, varsinkin pöytäliinoina:





Itämaisia mattoja renessanssitaiteessa käsittelevä artikkeli Wikipediassa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...