Eipä tästä kalastajakylästä sen enempää. Siellä nautittiin päivän lounas munakkaan muodossa...
ja jatkettiin Deauvillen puolelle. Tämä huvilakaupunki syntyi 1800-luvun puolivälissä rautatien ansiosta. Pariisin yläluokka pääsi nopeasti ja mukavasti terveellisen meri-ilman pariin, luksuksesta tinkimättä. Eikä jetset ole paikkaa hylännyt, siellä järjestetään joka vuosi amerikkalaisen elokuvan festivaali.
Mutta vähät jetsetistä, me menimme kävelemään uimarannalle, jossa vesiraja oli laskuveden vuoksi karannut taivaanrantaan asti...
ja ihmettelimme miljoonia ja taas miljoonia simpukankuoria ja niiden sirpaleita.
Pitkänomaiset ovat tiemmä nimeltään partaveitsisimpukoita. Milena ja Sebastian olivat ikuistaneet niillä nimensä hiekkaan - aina seuraavaan nousuveteen saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti