perjantai 31. tammikuuta 2014

Aatelisto rauhan töissä

 

Ritarihuoneella aukeaa tänään näyttely Keitä he olivat? Aateli yhteiskunnan rakentajana. Mikä yhdistää Albert Edelfeltiä, Hjalmar Munsterhjelmia, Ferdinand von Wrightiä ja Eero Järnefeltiä? Kaikki olivat toki taiteilijoita, mutta myös aatelisia. Aatelisto on totuttu mieltämään sotureina ja sittemmin virkamiehinä, mutta sen jäsenillä on ollut monia rooleja Suomen historiassa. Ritarihuoneen näyttely kertoo siis sotaisten urotöiden sijasta aatelisista rauhan töissä. Näyttely on auki joka päivä klo 11-18, mutta vain 16. helmikuuta asti. Aiheesta järjestetään helmikuun aikana myös luentosarja.

Turun museokeskuksen kontribuutio näyttelyyn tulee kunniamerkkien muodossa. Yllä niistä yksi, Pyhän Vladimirin ritarikunnan IV luokan merkki, myönnetty 35 vuoden palveluksesta.

torstai 30. tammikuuta 2014

Kuralan jousikurssi

Kuralan Kylämäen työpajassa tehdään ja puuhataan kaikennäköistä. Viime viikonloppuna siellä tehtiin pitkäjousia, joista taannoin olikin puhe. Aihiot olivat melko pitkälle esivalmistettuja, mutta hiomista...


...ja viilaamista riitti silti.


Tilleröinti tarkoittaa jousen kaaren ohentamista ja kaventamista haluttuun tulokseen pääsemiseksi. Sitä varten jousta on valmistuksen aikana venytettävä.


Ja täytyyhän aseeseen tehdä ammukset eli sopivan mittaiset nuolet.



Pitkäjousihan on kantajansa mittainen, joten kasvuikäinen tarvitsee ajoittain uuden jousen, ja vastaavasti pidemmät nuoletkin.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

TKHM:n vuosijulkaisu (8) 1944

Vuosikirjassa on jälleen kaksi artikkelia, niistä ensimmäinen museonjohtaja Nils Cleven muistokirjoitus edeltäjälleen Walter von Konowille (1866-1943). Konow oli museon ensimmäinen intendentti, joka oli virassaan vuodesta 1897 vuoteen 1933. Cleven mukaan Turun kaupungin historiallinen museo kehittyi tuona aikana "vähäpätöisestä maaseutukokoelmasta suureksi museoksi". Hänen aikanaan linnan näyttelyhuoneet viisinkertaistuivat 15:sta 75:een, ja nimenomaan Konowin perintöä ovat esilinnan tyylihuoneet eli interiöörit.

Vannoutuneena esteetikkona Konowilla oli varma näkemys miltä niiden tuli näyttää. Kokoelmahuonekaluja maalattiiin ja verhoilukankaita ja tapetteja ostettiin Kööpenhaminasta ja Pariisista saakka. Lopputulos "muistutti enemmän kuninkaallisten linnojen kuin tavallisten suomalaisten kotien tunnelmaa", mutta yleisöön se vetosi. Kansantaiteesta, ryijyjä lukuun ottamatta, maisteri ei juuri perustanut, mutta säätyläispukuja kertyi hieno kokoelma, ja niihin myös surutta pukeuduttiin intendentin ohjaamissa historiallisissa kuvaelmissa. Niin, ja aloittihan hän kokoelmien numeroinnin pääsarjan, jota me nykyiset kokoelmatutkijat yhä jatkamme.

Ennen kaikkea Konow oli (kuten nykyään sanottaisiin) hyvin verkostoitunut sosiaalinen vaikuttaja, ja kokoelmien karttumiseen hänen luomillaan suhteilla oli olennainen merkitys - päänumeroiden luku nousi hänen aikanaan 4500:stä 13000:een. Suosittu seuramies oli museonsa elävä käyntikortti. Eläkkeelle jäädessään hän sai asunnokseen linnanpuistossa sijainneen Bagarlan kartanon, mutta kuten tiedämme, se paloi talvisodan pommituksissa.

Toisena artikkelina on Irja Sahlbergin Turun vanhat köydenpunojanradat ja Luostarinmäen köydenpunomo. Sahlberg kertoo kyödenpunojien historian ja merkityksen (laivojen varustelu) Turussa ja kuvailee sitten eri työvaiheet, kuvituksena työskentelyä käsityöläismuseon radalla. Teksti on aivan piukassa ruotsinvoittoista ammattislangia, josta vain yksi näyte: Snöörättäessä eivät langat olleet kiinnitettyinä följariin vaan kiertohakaan eli lööpparin. Itse en artikkelin perusteella ymmärtänyt köydenpunonnasta suoraan sanoen hölkäsen pöläystä.

Vuosikertomus 1943 toteaa päänumeroiden lisääntyneen 82:lla ja esineiden 634:llä, vuoden viimeinen pänumero oli 13730. Turun linna aukesi sodan tuhojen vuoksi vasta 24. huhtikuuta. Mielenkiintoinen on maininta siitä, miten Irja Sahlberg jatkoi edellisenä vuonna aloitettua kartanoiden inventointia. Tuosta hankkeesta kertova julkaisu Rakkaudesta rakennuksiin - Kartanot Irja Sahlbergin tutkimuskohteina ilmestyi vastikään osana tätä samaa vuosikirjasarjaa (Aboa 2011-12).

tiistai 28. tammikuuta 2014

Riikaa sieltä ja täältä

1990-luvun lopulla uudelleen rakennetusta Mustapäiden talosta on tullut Riian tunnetuin rakennus. Kuten monet muistanevat, on myös Tallinnassa tämän poikamieskauppiaiden killan talo. Kesällä 2013 se toimi Latvian presidentin kansliana Riian linnan (ja samalla Latvian historian museon, joka siis jäi käymättä) ollessa remontissa.


Sen edustalla olevalle aukiolle on merkitty Riian ensimmäisen joulukuusen paikka. Vuonna 1510 pystytettyä puuta ovat riikalaiset alkaneet pitää kerrassaan maailman ensimmäisenä. Yksimielisyyttä ei asiasta ole.


Vanhankaupungin vanhimpia säilyneitä rakennuksia ovat nämä "kolme veljestä". Keskimmäisen rakennusvuotta voi hahmotella seinästä.


Ruotsin vallan ajasta muistuttaa vielä "Ruotsin portti". Suurvaltakaudella Riian varuskunnassa palveli moni suomalainenkin.


Jakobin kasarmit rakennettiin 1700-luvulla.


Mitä ilmeisimmin uudelleen rakennettua kaupunginmuuria.


Kapeita kujia vanhassakaupungissa riittää. En ole saletti tuliko kaikki käveltyä mutta aika monet kumminkin.


Linnan museon lisäksi väliin jäi sulkemuksen vuoksi myös tämä: vuoden 1991 itsenäisyystaistelun aikana pystytetyille barrikadeille ja niihin liittyville tapahtumille omistettu museo.


Seinämaalaustaidetta. Etualalla on vuokrattavissa ollut poljettava itsepalvelubaari.


Nähtävää on myös vanhankaupungin ulkopuolella. Lemmenlukot tunnetaan täälläkin.


Samassa puistossa kuin silta, oli myös muistokiviä vuoden 1991 kriisissä surmansa saaneille latvialaisille.



Michael Barclay de Tollyn patsas tähän vain siksi, että hän oli jonkin aikaa myös Suomen kernraalikuvernöörinä Turussa.


Tässä huomattavasti kuuluisampi monumentti, Vapauden muistomerkki, jonka naishahmon pitelemät kolme tähteä kuvaavat Latvian kolmea osaa (Kurzeme, Vidzeme ja Latgale). Veistos oli pystytetty Latvian vapaussodan muistoksi, mutta sai jäädä paikalleen neuvostoaikana. Kesällä 2013 sen jalusta oli korjattava.


Opastetulla kierroksella käytiin katsomassa myös Riian kuuluisia jugendtaloja. Omin nokin ei kait sinne asti olisikaan tullut mentyä.


Mutta takaisin vanhaankaupunkiin ja Pyhän Pietarin kirkkoon. Sen torni tuhoutui sodassa, mutta on rakennettu uudelleen teräksestä.


Ylös pääsee maksusta hissillä, ja hienot näkymät sieltä onkin. Tässä katsellaan ylävirtaan pitkin Väinäjokea. Neljän hallin kokonaisuus on Riian keskustori, jonka rakenteet mielenkiintoista kyllä ovat alunperin (toisaalta siirrettyjä) zeppelinhalleja ensimmäisen maailmansodan ajoilta.


Näkymä alaspäin jo tuttuihin kohteisiin: Mustapäiden talo (siitä oikealle Rolandin patsas), sen takana Miehitysmuseo, ja vielä siitäkin eteenpäin tarkka-ampujien muistomerkki.


Loppuun vielä hotellimme, Väinäjoen toisella puolella sijainnut Radisson Blu Daugava.


.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Berliinin holokaustimuistomerkki

Näin Auschwitzin vapauttamisen vuosipäivänä muutama kuva syksyltä 2011, jolloin Berliinissä ollessamme kävin myös Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkillä.


Tämä vuonna 2005 valmistunut monumentti koostuu 2711 betonisteelasta, joiden väleihin pääsee kulkemaan kuin labyrinttiin, joskin polut ovat suoria ja kohtisuoraan toisiaan leikkaavia.



Käytävät laskeutuvat välillä hyvinkin syvälle ja luovat, mitä ilmeisimmin tarkoituksellisesti, ahdistavan tunnelman.



Kistelty tai ei, vaikuttava paikka joka tapauksessa.

Yad Vashem -museon Auschwitz-albumi.

perjantai 24. tammikuuta 2014

Henkikomppanian lippu


Työviikko on mennyt niin heraldiikan merkeissä että perjantaiesineenä sitä itseään omista kokoelmista eli jalkaväkirykmentin henkikomppanian lipun fragmentti Ruotsin vallan lopulta.

Kuten aiemmin kerroin, rykmentin muiden komppanioiden liput kuvasivat maakuntansa vaakunaa, mutta ensimmäisen, henkikomppaniaksi (livkompaniet) kutsutun, lippu oli aina valkoinen ja siinä oli keskellä suuri valtakunnanvaakuna kulloisenkin hallitsijan nimikirjaimineen. Kulmassa ollut maakuntatunnus puuttuu, joten rykmenttiä emme pysty jäljittämään. Lipun kuviointi kirjailemalla tuli maalaamisen sijaan 1700-luvun puolivälissä. Nimikirjaimet ja vaakunan sydänkilpi kertovat nekin jotain.


Sydänkilvessä on Vaasojen lyhteen sijasta Holstein-Gottorpin vaakuna, joka tuli siihen Aadolf Fredrikin myötä 1751, ja oli käytössä vuoteen 1818 saakka. Kirjaimet GRS taas viittaavat Kustaa III:een ja ajoittavat lipun valmistuksen vuosiin 1771-92. Oliko se mukana Kustaan sodassa 1788-90?

A flag of infantry regiment's first or so-called life company from the reign of Gustav III of Sweden (1771-92). A regiment couldn't be identified because of fragmentariness. Line company flags had provincial coat-of-arms.

torstai 23. tammikuuta 2014

Latvian miehitysmuseo

Aikoinaan latvialaisille tarkka-ampujille, mutta sittemmin Latvian saksalais- ja neuvostomiehityksen vuosille 1940-1991 omistettu Latvijas okupācijas muzejs sijaitsee Väinäjoelta katsottuna tarkka-ampujia esittävän patsaan takana.


Sisään mennään rakennuksen alta kulkevan läpikulun kautta.


Näkymä näyttelytiloihin.


Siperialaisen vankileiriparakin ennallistus.


Huomattava osa on karkotuksen kokeneiden ihmisten henkilökohtaisilla esineillä.




Museon verkkosivut ovat tutustumisen arvoiset, englanninkielinen versio löytyy ja mm. virtuaalinen kierros em. vankiparakissa, jossa myös Suomen presidenttipari näyttää vierailleen.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Latvialaiset tarkka-ampujat

Saksalaisten vallattua suuren osan Latviaa ensimmäisessä maailmansodassa 1915 Venäjän armeijaan perustettiin kokonaan latvialaisia joukko-osastoja, tarkka-ampujapataljoonia, joiden tarkoitus oli puolustaa omaan maataan. Venäläinen sodanjohto tyri kuitenkin vuodenvaihteen 1916/1917 "joulutaistelut" niin pahoin että kun vallankumous vähän myöhemmin koitti, menivät tarkka-ampujat suurelta osin bolsevikkien riveihin, joissa heillä olikin merkittävä rooli vallankumouksen ja sisällissodan alkuaikoina. Neuvostoliiton historiallisessa mytologiassa he saavuttivat siten merkittävän aseman, mitä kunnioitettiin Riian keskustaan pystytetyllä muistomerkillä.



Monumentin taakse, aivan Riian historialliseen keskustaan rakennettiin heille oma museokin, koko lailla ympäristöön sopimattomaan tyyliin.


Siellä on nykyään vallan jotain muuta, mutta siitä toiste. Kokonaan ei tarkka-ampujia ole unohdettu, ovathan he kiistämättä osa Latvian historiaa. Sotamuseossa oli heille oma osastokin, jossa mm. vaunut konekivääreineen...


ja joukko-osastolippu.


Mutta olipa myös osastojen sotilaille kuuluneita pieniä esineitä.


Pieni joukko latvialaisia tarkka-ampujia osallistui myös Suomen sisällissotaan punaisten puolella. Vapaussotakirjallisuudessa muistetaan aina mainita että heille luvattiin päiväpalkaksi 100 silloista markkaa.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Ottomaanien iltarusko

Ensimmäisen maailmansodan syttymisestä tulee kuluneeksi 100 vuotta, ja siihen sopivasti peli suuresta sodasta Lähi-idässä, Twilight of the Ottomans: World War I in the Middle East. Itse peli on jo vuodelta 2007 ja julkaistu Strategy & Tactics -lehden numerossa 241.

Turkki tuli sotaan mukaan kolme kuukautta sen alkamisen jälkeen, ja sitä vastaan muodostui neljä rintamaa: Gallipoli, Palestiina, Mesopotamia ja Kaukasus, joista kolmella ensimmäisellä olivat vastassa britit ja neljännellä Venäjän armeija. Itäinen naapurimaa Persia oli virallisesti puolueeton, mutta Britannian ja Venäjän etupiireihinsä jakama.

Pelissä on siis kolme armeijaa: brittien counterit ovat saaneet perinteisen punaisensa, mutta keisari-Venäjä on joutunut luovuttamaan tummanvihreänsä (tässä tapauksessa siis "islamin vihreän") turkkilaisille ja saanut tyytyä vaaleansiniseen, no toki perinteinen venäläinen niin palatsien kuin maalaistöllien väri sekin.


Tummansiniset ovat ranskalaisia (heitä oli Gallipolin rintamalla, mutta pelissä voivat olla brittien jeesinä siellä missä nämä itsekin) ja harmaat saksalaisia (onpa mukana yksi Itävalta-Unkarin osastokin). Oranssit ja valkoiset ovat sissejä, joita siis voi olla kummallakin puolella.

Kartan väriksi on valikoitunut hiekanruskea eri sävyissään ja toki Lähi-itä kasvillisuudeltaan varsin niukkaa onkin. Jotenkin turhan ruma kartasta kuitenkin on tullut. Tässä näyte Egyptin-Palestiina  rintamalta, jolla brittien operaatioiden pääpaino tulee olemaan jo alkuasetelmastakin johtuen.


Kaupunkien numerot ovat voittopisteitä, jotka lasketaan kunkin kierroksen lopussa ja jotka ovat samalla "rahaa" seuraavan kierroksen joukkojen ostelua ja muutakin kulunkia varten. Pelin lopussa lasketaan voittopisteet ja voittaa voi kumpikin (!) osapuoli.

Tätä kirjoitettaessa peliä on vasta kerran alettu pelata ja jo muutaman kierroksen jälkeen huomasimme pelanneemme keskeisiä seikkoja väärin. Raportointia sodan kulusta myöhemmin.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Enemmän kuin tuhat sanaa?

Turun linnan isossa linnantuvassa avautui joulun alla näyttely Turun linnasta kirjallisuudessa ja taiteessa. Näyttelyn kirjallisuuspuolesta on vastannut Nina Lepokorpi ja taiteesta Marjo Aurekoski-Turjas.


Aivan kaikkia kirjoja tai aivan kaikkia linnasta maalattuja tauluja ei ole ollut tarkoitus esille laittaa, ja melkoinen määrä niitä olisikin. Linnantuvan keskiosaa hallitseva vitriini kertoo niistä stereotypioista, joilla itse linnaa rakennuksena ja siellä asuneita miehiä, naisia ja lapsia on kuvattu, siis neljältä eri kantilta.


Linnan arkeologisia löytöjä, linnan todelllisten asukkaiden aikoinaan käsissään pitelemiä. Ja niin, onhan siellä myös se kuuluisa Kaarina Maununtyttären hammas (ei tässä kuvassa).


Myös Turun linnaa kuvaavaa taidetta on käsitelty eri näkökulmista. Itse pysähdyin näiden interiööreistä maalattujen tutkielmien eteen. Ajatus linnassa työskentelevistä taiteilijoista on kiehtonut siitä pitäen kun näin miten suosittua se on Louvressa. Näitä interiöörikuvia lienee melko paljon, Turussa ja muuallakin.


Kuvassa oikealla museon ensimmäisen palkatun ammattilaisen, intendentti Walter von Konowin muotokuva. Onko kuvan tuoli sama kuin sen edessä oleva? Emme ole varmoja, mutta tiedämme Konowin surutta maalauttaneen kokoelmien tuoleja valkoisiksi jotta ne sopisivat hänen luomiinsa interiööreihin. Antikvaariset käsitykset olivat sata vuotta sitten hieman toiset.

Turun linnasta kertovia kirjoja, joiden pariin istahtaa sohvalle.


Näyttely on esillä aina 8. maaliskuuta 2015 saakka. Pitäisiköhän ottaa asiakseen itsekin lukea jokin tai joitain Turun linnaan sijoittuvia kirjoja kuluvan vuoden aikana?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...