maanantai 4. marraskuuta 2013

Opiskelua keskiajan Pariisissa (10)


Lisensiaatintutkinnon suoritettuaan ja opetusluvan saatuaan Henrik Djäkn ja muut suomalaiset hankkivat myös maisterin arvon. He anoivat pääsyä maistereiden korporaation jäseneksi, mistä jäseneksiotosta käytettiin nimeä inceptio. Tätä seurasi juhlallinen promootio, jossa uudet maisterit saivat arvonsa tunnusmerkit: baretin (biretta), hansikkaat ja kirjan. He saivat myös pukeutua punaiseen hupulliseen viittaan (cappa). Henrik Djäknin ja kumpp. osalta tämä tapahtui huhti-toukokuussa 1428.

Promootion jälkeen vuorossa oli alkajaisluento sekä vanhoille maistereille tarjottavat juomingit. Antamansa valan mukaan uusien maistereiden olisi kuulunut antaa opetusta yliopistossa parin vuoden ajan, mutta tästä joustettiin usein. Myös suomalaispojat vaikuttavat palanneen Turkuun kesällä 1428. Jatko-opintoja olisi voinut suorittaa teologisessa (josta kuva yllä), lainopillisessa ja lääketieteellisessä tiedekunnassa, mutta näin teki vain Olavi Maununpoika ja hänkin vasta myöhemmin.

Henrik Djäknin ura ei koulunkäynnistä huolimatta vienyt kirkon vaan oikeuslaitoksen palvelukseen, hän toimi myöhemmin sekä Ala-Satakunnan kihlakunnantuomarina että Pohjois-Suomen laamannina. Ritariksi hänet lyötiin Kristofer Baijerilaisen kruunajaisissa vuonna 1441. Parhaiten hänet ehkä silti muistetaan siitä, että Naantalin birgittalaisluostari perustettiin hänen ja vaimonsa Lucia Olofintytär Skelgen lahjoittamalle maalle.

Opiskelijaporukan julkkis oli kuitenkin Olavi Maununpoika Tavast, joka 1430-luvulla palasi jatko-opintoihin teologiseen tiedekuntaan. Hän osallistui tuolloin yliopiston luottamustehtäviin, myös lyhyen kauden rehtorina, ja oli mm. mukana Ranskan kuninkaan luokse matkanneessa lähetystössä, joka sotaonnen käännyttyä joutui selittelemään parhain päin yliopiston englantilaisille antaman kannatuksen, mukaan lukien osallistumisen Jeanne d'Arcin tuomioon. Turun piispaksi Olavi nousi 1450 ja oli virassa kuolemaansa 1460 saakka.

Henrik oli kuollut pari vuotta aiemmin, 1458. Mahtoivatko Pariisin maisterit myöhemmällä iällään muistella opiskeluvuosiaan suurkaupungissa? Turun suurimmaksi asukasluvuksi keskiajalla on arvioitu n. 3000 henkeä. Pariisin väkiluku oli 1400-luvun alussa romahtanut puoleen aiemmasta, silti siellä poikien aikaan arvioidaan olleen 100000 asukasta. Mielenkiintoista nähtävää siellä on turkulaispojille ollut, niin keskiaikaisen yhtenäiskulttuurin piirissä kuin molemmissa paikoissa elettiinkin.

Mitä tuo nähtävä oli, sitä käsitellään mahdollisesti myöhemmin. Nyt Henrik Djäknin saatua opintonsa päätökseen on aika julkistaa lähteenä ollut kirjallisuus:

Atlas de Paris au Moyen Age, 2006.

Otto Cantzler: Ad cornu cervi, Linköpingskollegiet i Paris 1317-1436, 1987.

Astrik L. Gabriel: Skara House at the Mediaeval University of Paris, 1960.

Astrik L. Gabriel: Student Life in Ave Maria College, Mediaeval Paris, 1955.

Simo Heininen: Suomalaisten opinkäynti keskiajan Pariisissa, teoksessa Collegium scientiae - Suomen oppihistorian kehityslinjoja keskiajalta Turun akatemian alkuaikoihin, SKHS:n toimituksia 125, 1983.

Jussi Nuorteva: Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun akatemian perustamista 1640, SKHS:n toimituksia 177, 1997.

Ari-Pekka Palola: Olavi Maununpoika Pariisissa, SKHS:n vuosikirja 1996. (ehdottomasti keskeisin teksti, jonka lyhennelmä löytyy täältä)

Hastings Rashdall: The Universities of Europe in the Middle Ages (1-3), 1951.

Tutkimuskirjallisuuden perustana taas on ollut kaksi julkaistua lähdesarjaa:
Chartularium Universitatis Parisiensis (CUP)
Auctarium Chartularii Universitatis Parisiensis (ACUP)

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...