torstai 31. tammikuuta 2013

Raamattuja, liitonarkkeja ja legoja

Turun linnan uudessa perusnäyttelyssä hyödynnetään kaikkia museokeskuksen kokoelmia. Kirjastonhoitajamme kertoi meillä olevan mm. kolme kappaletta ns. Kustaa Vaasan raamattua. Se oli raamatun ensimmäinen kokonaan ruotsinnettu laitos ja painettu vuonna 1541.


Kokonaisina ne eivät kuitenkan olleet säilyneet. Yläkulmassa näkyvän painoksen alku puuttui, ja se oli korvattu käsinkirjoitetuilla sivuilla.


Raamatuissa oli myös kuvitus. Tämä esittää liitonarkkia, jossa säilytettiin Mooseksen laintauluja, taivaan mannaa ja Aaronin sauvaa.



Liitonarkin eli -arkun teko-ohjeet oli 2. Mooseksen kirjassa kuvattu tarkasti, joten se oli helppo hahmotella: kantosauvoin varustettu laatikko, jonka päällä oli kaksi vastakkain olevaa kerubia. Googlen kuvahaku arkun englanninkielisellä nimellä arc of covenant antaa koko joukon samanlaisia näkymiä.

Veivätkö babylonialaiset arkun vallatessaan Jerusalemin vuonna 597 eKr.? Kateissa se ainakin on, mutta teorioita arkun kohtalosta ei puutu, vaan mahdollisia paikkoja listaa englanninkielinen Wikipedia eri puolille maailmaa. Itse muistan nähneesi ainakin dokkarin, jossa toimittaja päätyi etiopialaisen kirkon ovelle ja totesi että "siellä se varmaan on, mutta sisään ei pääse katsomaan".

Niin tai näin, useimmille tulee tässä vaiheessa varmaan mieleen elokuva Kadonneen aarteen metsästäjät ja sen kohtaus, jossa arkku dramaattisin seurauksin aukaistaan. Vaan annas olla, niin vain oli siitäkin tehty Youtubeen legoversio, useampikin:



.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Suojeluskunta- ja lottanäyttely Liedon Vanhalinnassa


Liedon Vanhalinnan museossa vietettiin viime keskiviikkona jo perinteistä museon ja Arma Aboan yhteistyönä toteutetun näyttelyn avajaisia. Tällä kertaa aiheena ovat olleet suojeluskunta- ja Lotta Svärd -järjestöt ja niiden esineistö. Vain hieman yli 20 vuotta toimineet, mutta Suomen historiaan suuresti vaikuttaneet järjestöt jättivät jälkeensä paljon erilaista asiakirja-aineistoa ja esineistöä, joita asialleen omistautuneet keräilijät ovat sittemmin kokoelmiinsa koonneet. Tässä muutamia näytteitä.



Samana iltana avattiin myös Vanhalinnan ns. härkätallissa taiteilija Rauno Luttisen maalauksia esittelevä näyttely.

Vanhalinna on auki yleisölle sunnuntaisin klo 13-16, ja ryhmille sopimuksen mukaan.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Eylau 1807-2013 (1)


Eylaun taistelun vuosipäivän (8. helmikuuta) aikoihin on ollut tapana pelata taistelua esittävä strategialautapeli. Parina vuonna se on tainnut jäädä väliin, jota sitä suuremmalla syyllä levitettiin peli esille tänä vuonna. Vuonna 1807 ei vielä lennetty ottamassa ilmakuvaa, mutta nyt se onnistuu, tässä ranskalaisten rintama idästä länteen...


...ja tässä venäläisten rintama lännestä itään.


Ja tässä Venäjän armeijan ensimmäiset siirrot.



Ranskan armeija ryhmittyi moitteettoman lineaariseen rintamaan odottamaan vahvistuksia.


Vahvistusten (Davout'n armeijakunta) saavuttua oikealla sivustalla kävi pian ilmi, että venäläiset olivat vaarantaneet pahoin vasemman sivustansa hyökkäämällä siellä hätiköiden.


Ostermanin divisoona jauhautui murskaksi jouduttuaan Murat'n ja Davout'n pihteihin ja pian oli myös Kamenskin divisioonan vuoro.



Ranskalaisten vasemmalla sivustalla käytiin kahakointia itsensä keisarin johdolla, mutta varsinaisesti taistelu ratkaistiin rintaman toisessa päässä.


Loppuun asti ei ehditty pelata, mutta lopputulos vaikutti selvältä. Venäjä janoaa kuitenkin kostoa ja revanssi on pian edessä.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Uusia blogeja

Uutisia Blogistanista (vieläkö sitä sanaa käytetään?) eli pari uutta museoaiheista blogia.


Turun linna uudistuu! on Turun museokeskuksen ryhmä- ja asiablogi, joka ainakin alkuun keskittyy kesäkuussa avattavan uuden perusnäyttelyn valmisteluun, kirjoittajinaan koko joukko hankkeeseen osallistuvia, mukaan lukien allekirjoittanut.


Myös Museovirasto avasi oman blogin, niin sanoakseni suoraan huipulta, sillä ensimmäisenä on sanansa päässyt sanomaan pääjohtaja itse ajankohtaisista aseasioista. Näkemys on varsin kärkevä, eikä mistään käy ilmi, että puhe on vuoden 1890 jälkeen valmistetuista aseista, eikä esim. Martti Kitusen piilukkoisista karhupyssyistä. Säilytystilojen turvallisuudessa ja henkilökunnan asiantuntemuksessa on varmasti parantamisen varaa, en sitä epäile, mutta olisin mieluummin nähnyt museoalan ylimmän auktoriteetin puolustavan museoiden oikeutta kokoelmiinsa, kuin päinvastoin. Nähtäväksi jää, jatkaako viraston blogi tällä mielipideblogilinjalla.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Vieraana Krakowan hovipidoissa

...jotka tosin pidettiin Turun linnan Juhana Herttuan kellarissa eilen illalla. Kattaus oli 1500-luvun tyyliä ja lautasena ruisleipä. Rullalle kääritty paperi piti sisällään menun ja tietoa Juhanan ja Katariinan ajasta.


Ruoan määrässä tai laadussa ei valittamista ollut.  Linnan trubaduuri Magnus Musicus kertoi miten herttuaparin läsnäolessa kuului käyttäytyä, ja niin, tietysti musisoi...


 ...ja herttuapari Juhana ja Katariina lauloivat.


Lauluja oli suomeksi, ruotsiksi, italiaksi ja englanniksi, ja päivän lukijakysymys kuuluukin, miksi italiaksi ja englanniksi? Katariina myös kertoi seikkailujen täyteisestä matkasta Vilnasta Turkuun häiden jälkeen.

Ohjelmalliset pidot jatkuvat ensi kuussa, lisätietoja täällä.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Maltan "karaattilikööriä"


Maltalla oli myynnissä monenlaisia liköörejä, ja mukaan valikoitui Ambrosia-merkkinen sysimusta johanneksenleipäpuulikööri (carob liqueur).  Leipäpuun hedelmien siemenet ovat tasakokoisia, ja siksi niitä käytettiin painonmittana. Tätä perua on timanttien painon mittaamiseen käytetty karaatti.

Kovasti salmiakkikossun näköistä tislettä, vaan ihan mietoa maultaan, prosenttejakin vain 21 %. Mainoksen mukaan tuote on Maltan pääsaaren viereisen Gozon leipäpuunhedelmistä ja yrteistä valmistettu.

Kuvassa näkyvä johanneksenleipäpuun hedelmä on peräisin Kreetalta, eikä liity tapaukseen.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Laivoja, sillejä ja muuta merellistä

Joululomalla ehti aivan naapurissa olevaan Forum Marinumiin katsomaan museon uusia vaihtuvia näyttelyitä. No, itse asiassa ensimmäinen, Varvilla, on oikeastaan uutta perusnäyttelyä ja ollut esillä jo vuoden... Se kertoo turkulaisesta laivanrakennuksesta alkaen jo siitä kun laivat olivat puuta ja miehet rautaa


 ...aina siihen asti kun asiat olivat toisin päin. Aika rautaisia miehiä tosin tarvittiin laivojen rakentamiseen niittaamisen aikakaudella (joka Suomessa jatkui 1900-luvun puoliväliin).


Niittipyssyjä Turun museokeskuksen kokoelmista. Minulle käsittämättömistä syistä niiden slanginimeksi on luettelotietoihin merkitty "mummu".


Mutta jäävätkö rautakourien haalarit lopullisesti naulaan? Tätä kirjoitettaessa Pernon telakan kohtalo on edelleen vaakalaudalla.


Konepajalla esittelee turkulaisen laivakoneenvalmistuksen historiaa.


Nämä lankunpäälattiat muistan konepajoista, joita opiskeluaikojen vartijantöissäni öisin kiersin. Forummarinumilaisten ennallistus oli jäänyt hieman väljänlaiseksi.


Sillien perässä – suomalainen valtamerikalastus 1929-1976 onkin sitten vaihtuva näyttely, ja auki vain 5. päivään toukokuuta saakka.


Näyttelyn kiertosuunta ei ainakaan jää epäselväksi. :-)


Näyttely perustuu kuviin, teksteihin ja erityisesti hienoihin filminäytteisiin suomalaiskalastajista Atlantin aalloilla. Esinemaailmasta mukana on, luonnollisesti, erilaisia sillipurkkeja, osa niistä Turun museokeskuksen kokoelmista.


Tässä sai nauttia erilaisten maustesillien valmistamiseen käytettyjen mausteiden tuoksuista.


Silliä nousee.


Illan hämärtyessä käytiin vielä viereisellä Bore-laivalla, joka vielä 2010 risteili Kristina Regina -nimellä, mutta on nyt hotelli- ja ravintolakäytössä Aurajoen suulla. Laiva valmistui 1960 ja kulki tuolloin reittiliikenteessä Turun ja Tukholman välillä. Laivalla on myös oma museonsa, epäilemättä Turun vähiten tunnettuja, mutta hyvinkin käymisen arvoinen. Siellä voi tutustua Boren matkustaja- ja henkilökuntahytteihin eri vuosikymmeniltä, sekä vierailla mm. varustajahytissä...


...ja tietysti komentosillalla.


Päätän raporttini näkymään Boren komentosillalta kohti Turun keskustaa.

.

torstai 24. tammikuuta 2013

Maltan sotamuseo

Pyhän Elmon linnoituksen alueella on Kansallinen sotamuseo (National War Museum), joka keskittyy ensimmäiseen ja varsinkin toiseen maailmansotaan, jolloin brittien sotilastukikohtana toiminut saari oli ankarien pommitusten kohteena. Akselivaltojen suunnitelmaa vallata Malta (Operaatio Herkules) ei kuitenkaan koskaan yritetty.

Kuten sanottu, myös ensimmäinen maailmansota käsitellään lyhyesti. Katossa Saksan keisarillisen laivaston sotalippu, jollainen muuten löytyy myös Turun museokeskuksen kokoelmista.



Italian julistaessa sodan saarella oli vain neljä Gloster Gladiator -hävittäjää. Kolme niistä saivat nimet Usko, Toivo ja Rakkaus, neljäs oli reservissä. Vuoden 1941 tammikuussa oli jäljellä oli enää tämä, Usko eli Faith, ja vaikka sekin sai lopulta siipeensä, on koneen runko säilynyt muistona sotavuosista.


Lentäjien asuja, oikealla Luftwaffen asepuku.


Brittien maavoimien


...ja laivaston sotilaspukuja.


Brittikypäröitä joka lähtöön.


Kenttälääkintä ja sotasairaalat.


Sotilasajoneuvoille kehitettiin Maltalla aivan uniikki naamiointimaalaus, rubble wall camouflage, jonka esikuvana olivat saaren kiviaidat ja rakennukset. Sen saivat pintaansa kuorma autot


...tykit (tässä Boforsin 40 mm ilmatorjuntatykki)


...ja moottoripyörät, niin sivuvaunulliset (Norton)


...kuin sivuvaunuttomat (Matchless).


Myös kypärät saivat tämän "kamon" pintaansa!


Vastustajan vermeet olivat saalista muualta Välimeren sotanäyttämöltä. Tässä näytteitä Pohjois-Afrikassa taistelleiden italialaisten ja saksalaisten sotilaspuvuista.


Saksalainen 37 mm panssarintorjuntatykki PaK 35/36.


Tässä toisesta kulmasta. Takana 47 mm pst-tykki Cannone da 47/32 M1935, itävaltalainen malli, jota valmistettiin lisenssillä Italiassa.


Italialaistykki on saalista sodan alusta. Teksti kertoi, että 96 kpl näitä modifioitiin vuonna 1942 Aleksandriassa ja lähetettiin vahvistuksina Maltan puolustajille. Saksalaistykki jäi liittoutuneiden käsiin Afrikan taisteluiden loputtua 1943.

Italialainen 75 mm kenttätykki Cannone da 75/27 M1911 oli jäänyt 51. Ylämaan divsioonan sotasaaliiksi Sisilian maihinnousun yhteydessä syksyllä 1943. Ja kas, samanlaisen olin nähnyt aikaisemmin Gardajärven rannalla Desenzanossa.


Akselivaltojen kalustoa päätyi Maltalle tietysti myös alasammuttuna. Siitä oli näytteillä Ju-87 Stukan moottori


...ja siivenkappaleita kattoon ripustettuna.


Jeepit tulivat Välimerelle amerikkalaisten mukana. Vitriinissä brittikommando ja aiemmin mainitun skottidivisioonan sotilas.


Olipa esillä suoranaisia kuriositeettejakin, kuten Eisenhowerin kävelykeppi


...ja Kuninkaallliseen laivastoon kuuluneen Charles Parisin autonrenkaista tehdyt sandaalit hänen sotavankeusajaltaan Japanissa 1942-45.


Museon kuuluisin esine olisi kai ollut se Yrjönristi, jonka kuningas Yrjö VI myönsi maltalaisille heidän sodassa osoittamastaan sankaruudesta, ja joka on kuvattuna Maltan lippuunkin. Mutta sen tietysti missasin. :-)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...