maanantai 30. heinäkuuta 2012

Lateraanin pronssit

Edellisessä postauksen aiheena olleessa Barkanin kirjassa käsiteltiin myös ns. Lateraanin pronsseja. Ne olivat Lateraanikirkon edessä läpi keskiajan pylväiden nokassa kököttäneitä veistoksia (tai niiden osia), jotka vuonna 1471 siirrettiin Capitolium-kukkulalle, jonka museossa ne ovat sen koommin olleet. Barkanin innoittamana kävin lävitse parin vuoden takaiset kuvat Capitoliumilta ja niin vain olin sattunut kuvaamaan ne lähes kaikki:


Keisari Marcus Aureliuksen ratsastajapatsas. Sen kopio on Capitolium-kukkulan aukiolla, aito on siirretty turvaan sisälle.


Capitoliumin susi, mutta onko se todella antiikin ajalta? Katso tarkemmin Wikipedian artikkelista.


Keisari Konstantinuksen pää...


...ja keisari Konstantinuksen käsi.

Viimeisen olin missannut, se on "Okaanpoistaja" eli italiaksi Spinario.

Barkanin kirjassa huomautetaan, että noita jättimäisiä pronssiosia (sen enempää kuin vastaavia kivisiä saman museon pihalla) ei koskaan yritetty "täydentää". Kun tarkemmin ajattelee, niin vaikka renessanssi miten yritti tavoittaa ja ohittaa antiikin (Pietarinkirkko oli "Pantheon nostettuna Konstantinuksen basilikan päälle"), niin hallitsijoita esittävän monumentaalikuvanveiston alalla ei edes yritetty. Ratsastajapatsaita tehtiin, muttei tässä kokoluokassa. Kenties sellaiset olisi koettu "epäjumalankuviksi/idoleiksi", olkoonkin että em. fragmentit olivat nimenomaan ensimmäisen kristityn keisarin patsaasta?

Barkerin alaviitteissä oli mielenkiintoinen maininta W.S. Heckscherin päätelmästä, että keskiajan visuaalisessa ajatusmaailmassa kuva (veistos) + pylväs = idoli. Mieleeni tuli välittömästi Nousiaisten kirkon Pyhän Henrikin sarkofagi. Flaamilaisten taiteilijoiden piti ratkaista se, miten erottaa "kristityt ruotsalaiset" "pakanallisista suomalaisista", kummallakin olivat samat anakronistiset 1400-luvun aseet ja varusteet (tykkejä myöten!). Niinpä pakanat saivat pylvään päähän asetetun patsaan eli idolin! (Ja toki myös epäilyttävän lohikäärmelipun.)


Muistaakseni Matti Klinge sepitti kirjassaan Muinaisuutemme merivallat jonkinlaisen teorian siitä että suomalaisilla olisi tuollainen jumalankuva voinut ollakin (olikohan sammas tms. sanaan perustuen?), mutta kukaan ei tiettävästi ole koko kirjaa muutenkaan vakavasti ottanut.

1 kommentti:

Hurmioitunut kirjoitti...

Näistä ulkoilmassa olleista patsaista tuli mieleeni taidehistorian peruskurssit, joissa katseltiin Euroopan kaupunkien eri veistoksia ja arkkitehtuurin yksityskohtia eri vuosikymmeniltä. Kuinka ilmansaasteet olivatkaan kuluttaneet niitä vuosien saatossa! Voi patsas parat. Että onneksi niitä on pelastettu museoiden suojiin. Ei sitä osaa kuvitella mitä sadekin saa aikaan vuosikymmenien ja -satojen saatossa ennen kuin näkee vertailukuvia...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...