keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Napoleonin sotien univormut

Ranskan vallankumoussodat (1792-1802) ja Napoleonin sodat (1803-1815) kestivät yli kaksi vuosikymmentä ja paisuivat todelliseksi eurooppalaiseksi suursodaksi. Toisin kuin 1900-luvun maailmansodissa, yksikään Euroopan valtio ei kyennyt pysymään puolueettomana, vaan kaikki kansakunnat joutuivat mukaan ennemmin tai myöhemmin.

Sotilasmuodin koristeellisuus saavutti tuolloin huippunsa. Takit lyhenivät entisestään, niiden leikkaus oli äärimmäisen tiukka, eikä sotilaan mukavuutta lisännyt korkea pystykauluskaan. Päähineenä oli usein silinterin sotilaallinen serkku shako eli tsako, krenatööreillä myös karhunnahkamyssy (tuttu näky Buckinghamin palatsin edustalla edelleen). Pukujen paraativersiot oli koristeltu jos jonkinlaisin egiletein ja nauhoin ja päähineet plyymein.

Pukujen kirjo oli suuri, mutta jonkinlaisena sääntönä voi pitää, että jokainen, jolla siihen mahdollisuuksia oli, yritti näyttää niin husaarilta kuin suinkin. Tätä alunperin unkarilaisen kevyen ratsuväen vaatepartta olivat omimassa niin kevyt jalkaväki (jääkärit)  kuin varsinkin kenraaleiden adjutantteina palvelevat nuoret aatelismiehet. Epäilemättä tavoitteena oli vastakkaisen sukupuolen suosio, onhan husaareiden galantti maine säilynyt operettien ansiosta nykypäiviin saakka.

Digby Smithin An Illustrated Encyclopedia of Uniforms of the Napoleonic Wars on Amerikan vapaussodan sotilaspuvuista kertovan rinnakkaisteoksensa tavoin massiivinen katselmus aikakauden armeijoihin. Pääpaino on suurvaltojen joukko-osastoissa; esim. Tanska ja Ruotsi ovat saaneet yhdessä vain yhden aukeaman osakseen! Ruotsin armeijan suomalaisten rykmenttien pukuja ei kirjassa ole ainuttakaan, mutta kirjan ansiot ovat jälleen siinä kansainvälisessä yleiskuvassa, jonka tällainen teos antaa.


Laitetaanpa mukaan muutama kuva Pariisin sotamuseosta, tasoltaan Ospreyn "author's collection"-luokkaa, myönnän, mutta täytyyhän tässä päästä elvistelemään siellä käynnillään. Voi pojat että sitä nähtävää riittikin!


Kaartin ratsukrenatööri. Rykmentti oli kaartin ratsuväen arvoltaan vanhin ja tunnettiiin lempi- tai pilkkanimellä "jumalat".









Kaartin jalkakrenatööri. Kaartilaisten lempinimi oli grognard, jonka suomennos voisi olla vaikkapa "purnaaja".









Samaisen krenatöörin vasikannahkareppu.










Vuonna 1806 kokeiltiin palaamista linjajalkaväen valkoisiin takkeihin. Kokeilu jäi lyhyeksi kuulemma siksi, että veriset valkoiset takit näyttivät niin kaameilta Eylaun (8.-9.2.1807) taistelukentällä...







Ranskan ratsuväen kaksi karabinieerirykmenttiä varustettiin kypärin sekä rinta- ja selkähaarniskoin Wagramin taistelun (1809) tappioiden jälkeen. Rykmentit taistelivat aina yhdessä.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...