Tässä vaiheessa näyttämölle saapui kuitenkin Pontus de la Gardie, ranskalaisen kauppiasperheen vesa Languedocista, syntyjään Ponce d'Escouperie. Aatelisnimensä hänen kerrotaan ottaneen äitinsä suvun omistamasta maatilasta. Toisin kuin Fazer tai Sinebrychoff tämä maahanmuuttaja ei tuonut mukanaan suklaan- tai oluentekotaitoa, vaan osaamista jolla tuolloin oli huomattavasti suurempi kysyntä: sotataitoa.
Tuota taitoa Pontuksella oli ollut tilaisuus hankkia Ranskan, Skotlannin ja Tanskan palveluksessa ennen kuin joutui ruotsalaisten vangiksi ja sitä kautta heidän palvelukseensa. Ura eteni nopeasti ja hän jopa avioitui Juhana III:n ja tämän jalkavaimon Kaarina Hannuntyttären tyttären, Sofia Gyllenhjelmin kanssa.
Ruotsin joukot komentoonsa saatuaan de la Gardie valtasi Käkisalmen 1580 ja seuraavana vuonna Narvan ja koko joukon pienempiä Viron ja Inkerinmaan linnoja. Huomattavasti auttoi sekin, että Puolan valtaistuimelle noussut Stefan Batory kävi hänkin menestyksekkäästi sotaa Venäjää vastaan. Tavalliseen tapaan mukana pelissä oli myös Krimin kaanikunta, jonka lähettiläitä kävi Juhanan luona, kerrotaanpa kaanin lähettilään pysähtyneen matkallaan Turussakin. Tataarit joutuivat kuitenkin Ottomaanien vasalleina sotaan Persiaa vastaan eikä ruotsalaisten ja tataarien aseveljeys tuottanut mitään käytännön tulosta.
Pontus de la Gardie hukkui Narvajokeen vuonna 1585, mutta hänen poikansa Jacob de la Gardie, maineikas "Laiska-Jaakko" jatkoi isänsä uralla Ruotsin sotavoimien palveluksessa. Pontus ja Sofia on haudattu Tallinnan tuomiokirkkoon, jossa heidän Arent Passerin suunnittelema hautamuistomerkkinsä on yhä jäljellä.
Kuva: Wikimedia commons
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti