maanantai 21. toukokuuta 2018

Taistelu Helsingistä

Tuomas Hopun Vallatkaa Helsinki - Saksan hyökkäys punaiseen pääkaupunkiin ilmestyi viisi vuotta sitten, mutta ymmärrettävästi siitä on otettu painos nyt muistovuonna.

Saksalaisen divisioona maihinnousu punaisen Suomen selustaan ratkaisi sisällissodan lopullisesti. Kaikki punakaartin paremmat joukot olivat rintamalla (tai jo tuhoutuneet Tampereella) eikä Helsinkiä puolustamaan ollut kuin yli-ikäisiä rippeitä - kaatuneiden punaisten keski-ikä oli huomattavan korkea.

Itse asiassa punaisen olivat jo antautumassa, kun 10.4. kaupunkiin ilmestyi tai pikemminkin palasi kansanvaltuuskunnan (tämä punaisen Suomen hallitus oli kaupungista jo paennut) oikeusasian valtuutettu Antti Kiviranta vaatimaan taistelun jatkamista. Pitkään se ei kuitenkaan jatkunut, käytännössä kaupunki joutui saksalaisille 12.4, ja viimeinenkin vastarinta loppui seuraavana päivänä.

Modernin sodan jo vuosia karaisemia sotilaita vastaan ei punaisilla mahdollisuuksia ollut. Oman kuvionsa mukaan toivat venäläiset, varsinkin Itämeren laivasto, joka Brest-Litovskin rauhan jälkeen oli puolueeton ja vältteli parhaansa mukaan mukaan joutumista, niin keskeinen osuus kuin sen matruusien vallankumouksellisella innolla suomalaistyöläisten radikalisoitumisella olikin ollut.

Kirjassa on muutama kartta aikakauden Helsingistä (enemmänkin olisi voinut olla), joiden avulla muutkin kuin pääkaupunkilaiset voivat seurata taistelujen kulkua. Punaiset näytävät linnoittaneen koko joukon arvorakennuksia myös ns. porvarillisessa osassa kaupunkia joten vaikuttaa siltä että luodin ovat lentäneen vähän joka kadulla - mitenkähän paljon niiden iskemiä voi vieläkin kivijaloista bongata?

Toisin kuin Tampereen tai Viipurin valtauksissa, ei tässä tapauksessa välittömästi seurannut hävinneiden verilöylyä. Edelleen kiistanalaisten Huopalahden tapahtumien lisäksi saksalaiset eivät katsoneet tarpeelliseksi ryhtyä kostotoimenpiteisiin. Vangittuja punakaartilaisia alettiin teloittaa vasta Vaasan senaatin tai pikemminkin valkoisen armeijan päämajan saatua kaupungin kontrolliinsa.

Kirjassa kerrotaan hyvin tunnettu tarina Algot Untolan lopusta matkalla Suomenlinnaan ammuttavaksi. Tunnettu tarina, mutta itseäni kylmäsi enemmän se, että joukko yhteiskunnan silmäätekeviä oli mukana matkalla varta vasten seuraamaan vankien surmaamista. Viimeksi mainittuihin kuului vanhempi nainen joka kuoli teloittajien luoteihin virsikirja rintaansa varten painettuna, kuten yksi silminnäkijöistä todisti.

Hopun kirjasta on postannut myös kaupungin paremmin tunteva helsinkiläisbloggari.

Sisällissodan muistopäivää vietettiin Turussa eilen 20.5.


sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kevätretki Hiittisiin viikinkien jäljille

Suomen keskiajan arkeologian seura ja Suomen muinaistutkimuksen tuki ry. järjestivät eilen yhteisen kevätretken teemalla "viikinkien jäljilllä" ja sehän tiesi matkaa Hiittisiin. Sinne taas pääsee vain vesitse, kuten lautalla Kasnäsistä.


Ensimmäinen kohde oli Rosalan viikinkikeskus, jossa myös lounastettiin. Huomaan käyneeni siellä jo lähes kuusi vuotta sitten ja kuvanneeni useimmat kohteet. Sitten viime käynnin lahonneet kaiteet oli uusittu, ja viikinkialus Alvilda nostettu maihin.


Ainoan Suomesta löytyneen riimukiven kappaleen kopion, ja sen seurana olevan esinenäyttelyn olin edellisellä kerralla missannut.






Museo-kauppa-yhdistelmän hauska aikajana oli myös jäänyt huomaamatta.


Syy miksi Hiittisissä viikinkejä muistellaan, on tämä vaatimattoman näköinen salmi, Kyrksundet eli Kirkkosalmi.


Salmen pohjoisrannalta (vasemmalta) on löydetty koko joukko viikinkiajan Skandinaviaan liittyviä esineitä. Mitä ilmeisimmin se on todella ollut pysäkki viikinkien idäntiellä, joka Suomenlahtea pitkin vei sekä Dneprin kautta Mustallemerelle ja Bysanttiin että Volgan kautta Kaspianmerelle ja islamilaiseen maailmaan. Ehkäpä Ibn Fadlanin kuvaamat rusit laskivat veneensä maihin täällä? Ainakin dirhemejä paikalta on löytynyt. Tai kuka ties Norjan tuleva kuningas Harald Ankara yöpyi suntin rannassa palatessaaan Konstantinopolin varjagikaartista?

Pysyvää asutusta salmessa tuskin vielä viikinkiaikana oli, mutta myöhemin kyllä, ja kappelikin jonka paikalla vierailimme.


Retkellä oppaina toimineet Ilari Aalto ja Riikka Tevali kertoivat täällä paikan menneisyydestä.


Kirkkomaalle on haudattu väkeä 1200-luvulta 1600-luvulle. Muistokivikin paikalla oli.


Lähellä piti olla myös ns. Hiittisten hiisi (josta paikka on saanut nimensäkin). Itse kuuluin harhaan joutuneisiin etsijöihin, mutta onnekkaammat senkin löysivät (kuva: Riikka Mustonen). Paikka on siis luonnonkiviröykkiö, jonka luota on tehty merkittävimmät löydöt, mm. miekanponsi


 Seuraavaksi mentiin Hiittisten kirkolle...


 ja sen ohi venerantaan katsomaan Högholmenin linnasaarta.


1300-luvulla sinne rakennettiin varsin järeä satama, ja laelle linnoitus. Edellisistä on vielä jäänteitä joita meriarkeologia on tutkinut. Paikan ennallistus löytyi oppaan mukana olleesta julkaisusta.


 Mantereelle palattua käytiin vielä Sauvon keskiaikaisessa kirkossa, mutta siitä toiste.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...